Osakkaat ja vuokralaiset eli me

Sodista toipuneessa ja vähitellen vaurastuneessa Suomessa työnteon arvostus ja omilla jaloilla seisominen yhdistettynä niukkuuden ajan opettamaan säästäväisyyteen teki mahdolliseksi, että tavallinen työntekijä pääsi pankkilainan avulla kiinni omistusasuntoon. Asunnon omistamisesta tuli onnistumisen ja kunnollisuuden mitta. Onni omista seinistä oli niin suuri, että nykytasoon verrattuna valtavia korkojakin maksettiin nöyränä ja huolella. Asunto ostettiin loppuelämän kodiksi ja perinnöksi lapsille. Asuntolaina-asiakas on ollut ja on edelleen pankille hyvä asiakas.

Omasta asunnosta ja omasta taloyhtiöstä on perinteisesti pidetty hyvää huolta. Yhteisiä tiloja ja pihaa on hoidettu talkoilla, ja vuosia ja vuosikymmeniä yhdessä asuneet ovat pitäneet huolta myös toisistaan. Ei ollut harvinaista, että naapurin ikäihmisille tai vastasyntyneen perheelle vietiin lämpimäisiä pullanpaistopäivänä.

Maailma on tässäkin muuttunut. Nuoret asunnonostajat eivät mieti loppuelämää tai perinnöksi jättämistä; asunto ostetaan juuri tähän hetkeen, ja seuraavaan siirrytään ehkä jo kahden vuoden päästä. Jo sitä ennen työelämä saattaa viedä komennukselle maailman ääriin, ja vastahankittuun asuntoon haetaan vuokralaisia.

Kun edullista lainarahaa on ollut saatavilla, yhä suurempi joukko on ryhtynyt asuntosijoittajaksi. Lisää asuntosijoittajia, lisää vuokra-asuntoja. Tämän lehden putkiremontin rahoitusta koskevassa artikkelissa pankin edustajat toteavat, että sijoitusasuntojen suuri määrä nostaa taloyhtiön saaman lainan hintaa. Pankit eivät kaihda vuokralaisia, vaan vuokranantajien kirjavan joukon myötä pankin riskit voivat kasvaa. Yllättävää on pankin edustajan toteamus, että taloyhtiöstä voidaan katsoa tulleen vuokrataloyhtiö, jos asuntosijoittajien osuus asunnoista on yli 70 prosenttia.

Taloyhtiöistämme tulee yhä heterogeenisempia: vuokralaisten määrä kasvaa, asukkaat ovat monikulttuurisempia kuin ennen. Kaikilla ei ole enää tavoitteena olla samoilla sijoillaan vuosikymmeniä. Kiinteistöllä on kuitenkin entiset tarpeet: taloyhtiö on luotu sitä varten, että oman asuntonsa ostaneet haluavat yhteisvastuullisesti pitää huolta koko talosta – niistäkin yhteisistä tiloista, joita eivät ehkä itse aktiivisesti käytä. Pihatalkoisiin on menty, vaikka omat lapset eivät enää hiekkalaatikolla leikikään.

Talkoojoukon kokoaminen on nykyään tiukassa. Osakkaat eivät ennätä, vuokralaisille asia ei tunnu kuuluvan. Taloyhtiö-instituution idea ja asukkaan vastuut eivät aina siirry uusille taloon muuttajille. Tässä vastuunkantajia ovat vuokranantajat ja taloyhtiön hallitus. Kuinka monessa taloyhtiössä yhtiöjärjestys on ajantasainen? Kuinka monessa talossa yhtiöjärjestyksen saa muulla kuin suomen kielellä? Kuinka monessa taloyhtiössä on yhtiön verkkosivuilla tai painettuna perustiedot yhtiöstä, sen historiasta ja asumisen arkeen liittyvistä ohjeista? Suomeksi ja parilla muullakin kielellä?

Taloyhtiöiden vahvuuksiin kuulunut yhteisöllisyys on mahdollista palauttaa. Tässä taloyhtiön hallitus ja erityisesti hallituksen puheenjohtaja voi olla aloitteellinen. Vuokralaisia on syytä kannustaa mukaan yhtiökokouksiin vaikka he eivät äänestäkään. Vuokralaiset toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi myös talkoisiin, joita voi tehdä houkuttelevimmiksi; säästäähän yhtiö rahaa, kun kaikesta työstä ei makseta ulkopuolisille. Kahvin ja makkaran tarjoamisen lisäksi sauna voisi olla ilmaiseksi käytössä talkoopäivänä, ja miksei taloyhtiö voisi palkata talkoiden ajaksi lastenvahdinkin, joka mahdollistaisi isien ja äitien aktiivisemman osallistumisen.

Hyviä, hyväntuulisia ja yhteisöllisyyttä rakentavia yhtiökokouksia kaikille!

Jaana Ahti-Virtanen

Teksti on julkaistu pääkirjoituksena Kiinteistöposti-lehden numerossa 2/2019.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *